TJ 298

Tänään on jäljellä 298 aamua.

Tänään oli autokoulupäivä vielä itselläni, kolme ajotuntia tuli ajettua ja pelattua taas paljon pingistä. Enää yksi ajotunti ja olen valmis inssiin, joka on keskiviikkona. Huominen, eli tiistai olen normaalisti Aliupseerikurssin mukana, vihdoinkin. Niin pitkään tässä on tullut oltua sellainen hieman ylimääräinen, kun ei ole ollut normaalin yksikön mukana päiväohjelmassa. Kohta jo pääsee olemaan normaalirivimies, stressikin sitä kautta vähenee.

Huomenna on aamulla ainakin vuorossa lähitaisteluharjoitusta, eli kai jotakin painimista ja sen sellaista. Lisäksi joudumme muutaman muun kanssa rästimään sotilaanperuskokeen, joka sisältää kaikenlaista sotilaan perustaitoja, kuten käsikranaatin heittoa, telamiinan asennusta ja sen semmoista.

Siviilipuolellakin tuli mentyä eteenpäin aika reippaasti. Tajusin nimittäin tänään, että minne haluan oikeasti hakea opiskelemaan. Poliisiksi. Koko ikäni olen vannonut, etten seuraa isäni jalan jälkiä ja ryhdy poliisiksi, mutta ei sille voi mitään, että veri vetää turvallisuuspuolelle. Oikeastaan viimeisen kuukauden olen kypsytellyt asiaa ajatuksissani, kenellekkään en ole uskaltanut asiasta mainita. Tänään sitten uskalsin kertoa porukoille ja tyttöystävälle, että tälläinen olisi mielessä. Tyttöystävä sanoi aavistelleensa, että näin tulee kuitenkin käymään. Isä taas oli ihan ihmeissään, luuli ettei minua voisi vähempää kiinnosta poliisin hommat. Oli kuitenkin heti innoissaan kertomassa tarinoita pääsykokeista ja kaikesta poliisikouluun liittyvästä.

Pääsykokeisiin luku armeijan aikana on vaikeaa, mutta ei mahdotonta. Suunnitelmissa on kuitenkin hakeminen heti, kun se on mahdollista ja haen kouluun niin monta kertaa, että pääsen sisään. Pääsykokeet ovat moniosaiset, on niin psykologisia kuin fyysisiäkin testejä. Testataan ruotsin kieltä, testataan kaikkea. Armeijan, tai no, autokoulun aikana on fyysinen kunto päässyt hieman rapistumaan, joten pääsykokeet toimisivat erinomaisena motivaation tuojana sillekin puolelle. Oikeasti olisi joku tavoite, olla hyvässä kunnossa kun pääsykokeet koittavat. Lisäksi vähintään tunnin mittaisesta liikuntasuorituksesta vapaa-ajalla (eli siis armeijan vapaa-ajalla) saa yhden merkinnän ja kun on 20 merkintää kasassa, tarkoittaa se yhtä KL-päivää, eli kuntoutuslomapäivää, eli yhtä vapaavalintaisesti käytettävää lomapäivää.

Vielä tämä poliisikoulu asia on niin tuore homma, että paljon pitää ottaa selvää pääsykokeista ja muutenkin kouluun hakemisesta. Tuonne haluan kuitenkin päästä.

Nyt tuvan punkkaan nukkumaan. Uudet tupakaveritkin alkavat tuntumaan jo paljon eilistä tutummilta ja mukavemmilta, luojan kiitos.

1/09 ei kotiudu koskaan.

TJ 299. Tänä aamuna se sitten pamahti. Ensimmäiset sataset puhki. 63 aamua mennyt ja vielä melkein kolmesataa aamua jäljellä Suomen Puolustusvoimien palveluksessa. Saavuin tammikuun 12. päivä 2009 varuskunnan porteista sisään, kello oli silloin noin 13.10. Jännitti ihan helvetisti, ei tiennyt yhtään mitä edessä on. Jonotusta paikasta toiseen, paljon eksyneen näköisiä hiuksettomia nuoria miehiä. Varusteiden hakemista, kaapin järjestelyä ja punkan petaamista. Siinä ensimmäisten 4 tunnin tapahtumat. Itselleni joukkoyksiköksi valikoitui 1.Viestikomppania.

Nyt kahden kuukauden jälkeen on peruskoulutuskausi, joka kestää 8 viikkoa, ohi. Komppaniamme, eli n. 130 hengen yksiköstä osa jatkaa täällä vielä vuoden, osa on ainoastaan puoli vuotta. Toisista meistä tulee lääkintämiehiä, toisista moottoripyörälähettejä. Toisista alikersantteja, kuten minusta, toisista polttoaineen tankkaajia. Alkuperäiset tuvat ovat pirstaloituneet ja koulutusmuodon mukaan ihmiset on jaettu uusiin tupiin. Loistava tupamme ja tupakaveritkin ovat nyt menneisyyttä. Muutama meistä 10:stä jatkaa alikersanteiksi, muut ovat puolenvuoden miehiä.

Ennen kuin jatkan armeijasta kirjoittamista, on paikka kertoa hieman itsestäni. Olen 19-vuotias nuori mies, ylioppilas koulutukseltani. Urheilu, etenkin jalkapallo ovat rakkauteni. Olen seurustellut kohta puoli vuotta, tämän ajan kaukosuhteessa, n. 400 kilometriä välissämme. Tyttöystävälläni alkaa syyskuussa opiskelut ja välimatka lyhenee onneksi alle 200 kilometriin. Kesällä on minullakin ammattikorkean pääsykokeet edessä, ja toivottavasti syksyllä 2010 aloitan opiskelut. Lukion kävin kotipaikkakunnallani ja lukion jälkeen ennen armeijaa olin ne väliin jääneet 9 kuukautta kassaneitinä ja hyllyntäyttäjänä.

Jatkan hieman vielä armeijasta. Peruskoulutuskausi sujui osaltain aika leppoisissa toiminnassa, kun olin autokoulussa. C-kortti ja ajolupa armeijan autoihin ei ole vielä taskussa, toivottavasti ensi viikon aikana. Toisin kuin monissa muissa yksiköissä, Viestikomppanioissa autokoulun käyneet eivät yleensä jää pelkiksi kuskeiksi, vaan meistä tulee normaaleja alikersantteja, meillähän kun ei ole täällä pelkkiä kuskeja ollenkaan vaan leireillä autokoulun käyneet alikersantit toimivat kuskeina.

Huomenna jatkan siis autokoulun kanssa, tarkoituksena valmistuminen mitä pikimmiten. Tämä blogi tulee käsittelemään elämääni, niin kasarmin porttien sisä- että ulkopuolellakin. Mitä armeijassa oikein tehdään, miten armeija vaikuttaa parisuhteeseen, miten armeija vaikuttaa opiskeluun. Tavoitteena on joskus päästä vielä armeijasta pois.